FANDOM


Laulu- ja soitinyhtye Co-Co edusti Isoa-Britanniaa Pariisin viisuissa vuonna 1978 laulaen menneistä, ikävistä päivistä peribrittiläiseen iloiseen tyyliinsä. Nimestään huolimatta ”The Bad old days” on hyväntuulinen ralli, joka kertookin iloisista asioista. Pahat ajat ovat takana, kun laulaja on löytänyt rakkauden.

Vastoin 1970- ja 1980-luvuilla Britanniassa vallinnutta käytäntöä, Co-Co-yhtye oli olemassa jo ennen Eurovision laulukilpailuja. Orkesterin taival alkoi vuonna 1974 Mother’s Pride -nimisenä singlellä ”Follow the man with the music”. Vuonna 1976 yhtyeen nimi muuttui Co-Coksi ja he ottivat ensimmäistä kertaa osaa Britannian ”A Song for Europe”-karsintaan. Co-Co oli tuolloin kvartetti, jonka muodostivat Terry Bradford, Keith Hasler, Cheryl Baker ja Peter Perrera. Lisäksi lavalla nähtiin naispuolinen taustalaulaja. Perrera esiintyi karsinnassa kaljuna, sillä hän oli luvannut bändikavereilleen ajelevansa päänsä kaljuksi, jos he pääsevät Britannian karsintafinaaliin. Kappale ”Wake up” sijoittui hienosti toiseksi, mutta onneksi voitto meni Brotherhood of Manille.

Kaksi vuotta myöhemmin Co-Co oli voitokas. Kokoonpano oli kokenut hienoisia muutoksia, sillä Perrera ei enää kuulunut ryhmään ja hänen tilallaan lavalla nähtiin Josie Andrews ja Paul Rogers. Pariisin matkalle ryhmä vahvistui vielä Charlie Brennanilla, joka soitti rumpuja. Ranskassa kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin Strömsössä, sillä Co-Co oli lopputuloksissa ”vasta” 11. Sijoitus oli Britannian kaikkien aikojen huonoin siihen mennessä. Single kipusi kuitenkin Brittilistan sijalle 13.

Kehnon viisumenestyksen myötä Co-Con tie tässä muodossaan päättyi ja he julkaisivat enää vain ainoaksi jääneen albuminsa ”The Bad old days”. Seuraavana vuonna Terry Bradford kirjoitti Britannian karsintaan The Nolan Sisterseille kappaleen ”Harry, my Honolulu lover”, joka sijoittui neljänneksi. Vuotta myöhemmin uudistunut Co-Co palasi viisukarsintaan nimellä The Main Event. Bradfordin säveltämä, enteikkäästi nimetty ehdokaslaulu ”Gonna do my best” sijoittui kuitenkin karsinnan viimeiseksi. Voiton vei silloin Prima Donna yhtyeen ”Love enough for two”, joka oli saman lauluntekijäpariskunnan Stephanie de Sykes/Stuart Slater käsialaa, kuin ”The Bad old days”. Kappale levytettiin myös suomeksi ”Euroviisuspecial” –kokoelma-lp:lle Dannyn & Armin toimesta.

Alkuperäisen Co-Con jäsenistöön kuulunut Cheryl Baker (oik. Rita Crudgington) palasi puolestaan viisuestradille vuotta myöhemmin Bucks Fizz -yhtyeen riveissä. Alyn Ainsworth puolestaan päätti osaltaan neljän vuoden putken Ison-Britannian kapellimestarina Co-Con esitystä orkestroidessaan. Ainsworth palasi tahtipuikon varteen kerran vielä vuonna 1990.

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki