FANDOM


Tuote nimeltä Scooch syntyi legendaaristen tuottajien Mike Stock ja Matt Aitken, sekä manageri Steve Crosbyn, aivoissa. Koe-esiintymiset ”tanssivaan ja laulavaan pop-yhtyeeseen” pidettiin vuodenvaihteessa 1997 ja 1998. Lokakuussa 1998 lopullinen kvartetti oli valittu ja siihen kuuluivat Russ Spencer, David Ducasse, Natalie Powers ja Caroline Barnes. Seuraavana keväänä Scooch oli valmiina tositoimiin. Ensimmäinen single ”When my baby” ei ollut kaksinen menestys, mutta toinen levytys ”More than I needed to know” nousi Britti-listan sijalle 5.

Scooch sai tilastoihinsa vielä kaksi vähän vaatimattomammin menestynyttä singleä ”The Best is yet to come” ja ”For sure” sekä yhden albumin ”Four sure”, joka menestyi niin kehnosti, että pillit pistettiin pussiin saman tien. Yhtye ehti kuitenkin kiertää Britannian keikkapaikat ja nauttia summittaista suosiota aina Japanissa asti.

Muutamaa vuotta myöhemmin yhtye kokosi rivinsä ja esiintyi tapahtumissa, joiden nimet ”G-A-Y’s Gone but not forgotten” ja ”Northern Pride Pink Picnic” kertonevat kaiken niiden luonteesta. Samaan vaaleanpunaiseen hengenvetoon he kiersivät myös kaikki muut yksinomaan miesyleisölle tarkoitetut keikkapaikat Britanniassa.

Vuonna 2006 Russ Spencer osallistui orkesterinsa luonteeseen sopivasti reality-sarjaan ”Boys will be girls”, jonka persoonallisena ideana oli että ex-poikabändien jäsenet perustavat tyttöbändin. Yllättäen kokeellinen tv-sarja ei noussut valtaväestön suosikiksi. Spencer on kokeillut siipiään myös tv-visailujen juontajana. Caroline Barnes ja Natalie Powers ovat esiintyneet musikaaleissa ja Natalie on levyttänyt myös pari huomaamatonta soolosingleä. David Ducasse on keskittynyt musiikkiteatteriin.

Helmikuussa 2007 Scooch järjestäytyi jälleen ja osallistui Britannian euroviisukarsintoihin. Kuuden ehdokkaan joukossa yhtye valittiin ensin kahden laulun superfinaaliin, jossa se sai vastaansa Cyndi-nimisen laulajattaren. Karsinnan juontajat Fearne Cotton ja Terry Wogan sekoilivat tulosten julkistuksessa kunnolla, kun molemmat julistivat samanaikaisesti voittajaksi eri kilpailijan. Kalabaliikin keskellä selvisi kuitenkin, että Scooch oli saanut ratkaisevalla kierroksella 54 prosenttia puhelinäänistä ja pääsi näin ollen edustamaan Britanniaa Helsingissä.

Scoochin voitto herätti paljon paheksuntaa Britanniassa ja monet kokivat esityksen häpäisevän menestyksekkään viisumaan maineen. Yhtyeen jäsenet kuitenkin puolustivat kappalettaan henkeen ja vereen ja lupasivat esityksen olevan ”campimpi kuin mikään koskaan aikaisemmin”. Ruotsalainen Pandorakin ehätti väittämään edustussävelmää ”Flying the flag” plagiaatiksi kappaleestaan ”No regrets”. Tekijät puolustautuivat kertomalla, etteivät ole koskaan kuulleetkaan kenestäkään Pandorasta.

Brittihuumori ei kuitenkaan tällä kertaa purrut Euroopassa, muihin kuin Maltan kansaan, joka palkitsi ilottelun kahdellatoista pisteellä. Muuten saalis jäi 19 pisteen suuruiseksi, mikä riitti toiseksi viimeiseen sijaan. Kappale nousi kuitenkin Britannian singlelistan sijalle 5 eli samalle paikalle, kuin Scoochin tähän asti suurin hitti ”More than I need to know” ja korkeammalle kuin mikään euroviisukappale sitten Katrina & The Waves ”Love shine a lightin”. Myös Scoochin ainoa albumi julkaistiin uusintapainoksena. Tällä hetkellä Scooch on telakalla, mutta kenties jossain vaiheessa taas kutsu käy Britannian poikia viihdyttämään.

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki