Ajankohta ja kilpailupaikat:
1. Semifinaali, Lauantai 19.1.1974 YLE Studiot
2. Semifinaali, Lauantai 26.1.1974 YLE Studiot
Finaali, Lauantai 16.2.1974 Finlandia-talo, Helsinki
Juontaja: Matti Paalosmaa
Kapellimestari: Ossi Runne
Kilpailumenetelmä: Säveltäjien kutsukilpailu
Arvostelumenetelmä: Semifinaaleissa alueraadit, Finaalissa asiantuntijaraati
Edellisvuotisesta mainiosta viisumenestyksestä innostuneena YLE järjesti tänä vuonna laajemman euroviisukarsintakilpailun kuin koskaan aikaisemmin. Mukaan kutsuttiin 16 eturivin säveltäjää, joiden kirjo oli todella laaja. Joukossa olivat tietenkin maamme nimekkäimmät iskelmänikkarit, mutta myös nuoremman polven lauluntekijöitä sekä taiteellisesti kunnianhimoisempien genrejen edustajia, kuten aikakaudelle vahvasti ominaisten poliittisten laulujen tekijöitä. Tarjolla oli siis jokaiselle jotakin.
Osa lauluntekijöistä onnistui annetussa tehtävässään erinomaisesti, mutta toisille työ oli hieman pakkopullan makuista. Suurelle yleisölle iloinen uutinen oli, että muun muassa Syksyn Sävel kilpailussa ja levylistoilla menestynyt Irwin Goodman oli viimeinkin kutsuttu mukaan euroviisukilpaan. Muutenkin kutsusäveltäjien valitsijat olivat ilmeisesti katsoneet edellisvuotista Syksyn Sävel –kisaa tarkkaavaisesti, koska mukana oli monia muitakin samoja nimiä, mukaan lukien voittaja Jukka Kuoppamäki.
16 tilaustyötä sovitettiin Ossi Runteen johdolla suurelle orkesterille ja arpa jakoi esitykset kahteen alkukarsintaan. Molemmat alkuerät ja finaali järjestettiin konserttitilaisuuksina Finlandia –talossa ja tietenkin televisioitiin suorina kotikatsomoihin. Kummastakin alkukarsinnasta pääsi neljällä eri paikkakunnalla kokoontuneiden alueraatien valitsemina neljä sävelmää finaaliin. Ensimmäisen erän alueraadit pitivät majaa Vaasassa, Oulussa, Simpeleellä ja Helsingissä. Helsingin raati kokoontui toistamiseen toiseen alkuerään, mutta sai seurakseen Kauhajoen, Tampereen ja Jyväskylän raadit.
19. tammikuuta pidettyyn ensimmäiseen alkukarsintaan arpa oli valinnut varsin miehekkään esiintyjäkaartin. Eija Ahvo oli ainoa lavalle noussut naissolisti, ja hänkin duetoi Harri Saksalan kanssa häätunnelmissa. Irwin Goodmanille meinasi käydä vanhanaikaisesti, sillä hän väitti luulleensa kilpailuvuoronsa olevan vasta toisessa alkuerässä. Nahkalakki saatiin kuitenkin hälytettyä viime hetkessä harjoituksiin. Irwinin vetäisy oli kuitenkin niin vasemmalla kädellä hutaistu, ettei alueraadeille jäänyt muita vaihtoehtoja kuin sijoittaa hänet kahdeksikon viimeiseksi. Syksyn Sävelessä menestys tuli helpommin, sillä siellä esiinnyttiin playbackina ja musiikin tahdissa heiluminen onnistui vaikka pienessä laitamyötäisessä. Hämmästyttävää oli sekin, ettei Irwin koskaan levyttänyt kilpailukappalettaan ”Se on minimaalista”, vaikka muuten hän noihin aikoihin levytti lähes jokaisen paperille kirjoittamansa nuotin.
Ensimmäisen alkukarsinnan ääniharava oli Pepe Willberg, joka esitti tuon ajan hovisäveltäjänsä Markku Johanssonin tekemän kauniin balladin Sinä ja minä. Pepen lisäksi finaaliin selvittivät tiensä Jukka Kuoppamäki, Danny ja Markku Aro. Pudonneiden joukkoon ei ikivihreitä mahtunut, mutta Irwiniä lukuun ottamatta kaikki niistä löysivät tiensä levylle, sillä tänä vuonna EMI-levy-yhtiö julkaisi ansiokkaan ”Euroviisut 74”-kokoelma-albumin, joka sisälsi suuren osan ehdokkaista sekä tietenkin voittajan.
Viikkoa myöhemmin kuultiin kahdeksan uutta kandidaattia Suomen viisuedustajaksi vuosimallia 1974. Tähän erään olikin sitten valikoitunut puolestaan selkeä naisenemmistö. Kirkan lisäksi miehiä nähtiin vain naisten duokumppaneina. Alkuerän avasi kuitenkin Babitzinien laulavan sisarusparven kaksi muuta vesaa Muska ja Ykä, jotka duetoivat pirteän popkappaleen Senhän sanoo järkikin. Finaalipaikka urkeni toiseksi suurimmalla pistesaaliilla. Carita Holmström oli raatien suosikki jo alkukarsintavaiheessa ja hän nettosikin erän kovimman äänimäärän. Heidän lisäkseen finaaliin ylsivät Anneli Sari ja Ritva Oksanen taiteellisemmilla numeroillaan.
Monien yllätykseksi edellisvuotinen euroviisukuningattaremme Marion Rung hyytyi jo alkukarsintaan, vaikka esittikin hyvällä sykkeellä Kari Kuuvan säveltämän tarttuvan popkappaleen Icing. Myös Kirka ja edellisvuotisen Tom tom tom säveltäjän Rauno Lehtisen kantaaottava kappale Energia jäi täpärästi finaalinelikon ulkopuolelle. Sen sijaan peränpitäjiä Marjo-Riitta Kervistä sekä Seija Simolan ja Lasse Mårtensonin duettoa harva muistaa enää tänä päivänä, koska lauluja ei ole levytetty eikä tästä alkukarsinnasta ole säilynyt mitään tallenteita jälkipolville.
Kolmen viikon tauon jälkeen kahdeksan finalistia kokoontui jälleen Finlandia-taloon lopullista tuomiota kuulemaan. Kappaleet olivat suurelle yleisölle jo tuttuja ja monet katsojat olivatkin valinneet ennakkosuosikkinsa. Kisan avasi Muskan ja Ykän duetto, jota seurasi Ritva Oksasen huikean herkullinen tulkinta Jorma Panulan Mustasta tangosta. Nahkaan sonnustautunut Oksaska pisti lavalla peliin kaikki laulajan ja etenkin näyttelijän lahjansa, mutta ponnistelut riittivät vain toiseen sijaan.
Kolmantena esiintyi Danny, joka oli Jaakko Salon sävelmälle ilmeinen esiintyjävalinta. Kappale Jos maailmassa vain ois kahva kuulosti vielä enemmän lastenlaululta, kuin vuotta aikaisemmin kuultu Lipsanen/Salo –kombinaatio Galileo Galilei. Ammattilaiset ruotivat smokkiin ja suureen rusettiin pukeutuneen Ison D:n toiseksi huonoimmaksi. Pepe Willbergin balladin jälkeen nähtiin Jukka Kuoppamäen vauhdikas esitys, jota avitti velipoika Mikko Kuoppamäki hyppykeppeineen sekä Castanja-yhtye.
Toivo Kärki oli säveltänyt kisaan hieman vanhanaikaisen valssin, mutta Anna kaikkien kukkien kukkia on kuitenkin todennäköisesti vahvimmin näistä kisoista elämään jäänyt laulu. Liekö osasyynä myös Markku Aron jännittynyt esitys, mutta tässä kisassa kappale jäi armotta viimeiseksi. Toiseksi viimeisenä esiintyi 20-vuotias Carita Holmström, joka oli musiikkikuvioissa varsin uusi kasvo. Carita oli kyllä vuotta aikaisemmin saanut Yleisradion myöntämän äänilevypalkinnon esikoislevystään “We are what we do”, mutta tuskinpa tuota albumia kovin monesta levyhyllystä tänä päivänä löytyy. Eero Koivistoisen sävelmä Älä mene pois oli toki kaunis, mutta ei erityisen mieleenpainuva. Raadin mielestä se oli kuitenkin sopivin edustamaan Suomea Brightonissa. Viimeisenä esiintynyt Anneli Sari ja Kaj Chydeniuksen lumoavan kaunis Jäähyväiset sijoittui viidenneksi.
Merkille pantava seikka oli myös se, että Suomen tämän kertaisessa karsinnassa kaikki kappaleet esitettiin Suomen kielellä, vaikka kielisääntö oli edelleen vapaa kansainvälisessä loppukilpailussa. Caritan kappale käännettiin kuitenkin saman tien englanniksi, ja loppukilpailussa kappale totteli nimeä ”Keep me warm”.
Lopputulokset:
1. Semifinaali
1. Pepe Willberg: Sinä ja minä (259 p.)
2. Jukka Kuoppamäki: Aurinkomaa (247 p.)
3. Danny: Jos maailmassa vain ois kahva (242 p.)
4. Markku Aro: Anna kaikkien kukkien kukkia (237 p.)
5. Eero & Jukka: Shangri-la (233 p.)
6. Eija Ahvo & Harri Saksala: Häät (228 p.)
7. Kisu: Kun sinä jäät (215 p.)
8. Irwin Goodman: Se on minimaalista (195 p.)
2. Semifinaali
1. Carita Holmström: Älä mene pois (256 p.)
2. Muska & Ykä: Senhän sanoo järkikin (254 p.)
3. Anneli Sari: Jäähyväiset (251 p.)
4. Ritva Oksanen: Musta tango (250 p.)
5. Kirka: Energia (244 p.)
6. Marion Rung: Icing (238 p.)
7. Marjo-Riitta Kervinen: Voin elää paremmin (176 p.)
8. Seija Simola & Lasse Mårtenson: Laulun kuulen (164 p.)
Finaali
1. Carita Holmström: Älä mene pois (83 p.)
2. Ritva Oksanen: Musta tango (70 p.)
3. Pepe Willberg: Sinä ja minä (66 p.)
4. Jukka Kuoppamäki: Aurinkomaa (64 p.)
5. Anneli Sari: Jäähyväiset (63 p.)
6. Muska & Ykä: Senhän sanoo järkikin (42 p.)
7. Danny: Jos maailmassa vain ois kahva (40 p.)
8. Markku Aro: Anna kaikkien kukkien kukkia (37 p.)