Suomen karsinta 1990

Ajankohta: Lauantai 17.2.1990 klo: 19.10

Kilpailupaikka: Kulttuuritalo, Helsinki

Kapellimestari: Ossi Runne

Kilpailumenetelmä: Avoimen sävellyskilpailun ja säveltäjien kutsukilpailun yhdistelmä (225 sävelmää)

Arvostelumenetelmä: Asiantuntijaraati

Vuosikymmen vaihtui Suomen euroviisuhistoriassa varsin huomaamattomasti. Karsinta noudatti kaikilta osin edellisen vuosikymmenen viimeistä. Paikkakin oli sama, kuin kahtena aikaisempana vuonna, Helsingin Kulttuuritalo. Jos tämä karsinta jostain pitäisi muistaa, niin se on kyllä vaihtoehtojen ennenkuulumattoman heikko taso. Kokemattomien ja tuntemattomien solistien joukossa ainoa valopilkku oli Arja Saijonmaa. Lisäksi legendaarinen viisukapellimestarimme Ossi Runne jätti jäähyväiset euroviisuille tämän illan myötä ja luovutti jo vuoden 1990 kansainväliseen finaaliin kapellimestarin tahtipuikon Olli Ahvenlahdelle.

Illan tarttuvin kappale kuultiin heti ensimmäisenä. Valitettavasti tähtivieraaksi pestattu vuosikymmenen vaihteen hittiyhtye Barbarella Hollannista ei osallistunut Suomen euroviisukarsintaan. Sen jälkeen illan pirteä juontaja Kati Bergman kuulutti lavalle kokoonpanon nimeltä Robinson & Apollo 16. Todellisuudessa estradille asteli Robin Wikman, Beat-yhtye ja Kari Kuivalainen. He esittivät juuri hajonneen Bogart co. –yhtyeen jäsenten muodostaman R.E.L.S. –tuotantoryhmän tekemän laskelmoidun balladin ”Yön poika”. Kappaleen säveltäjät ja sanoittajat olivat Johnny Gustafssonia lukuun ottamatta täsmälleen sama ryhmittymä kuin Bogart co. Huomion arvoista on, että täysin sama esiintyjäkuusikko kapusi lavalle tuona iltana toistamiseen, mutta eri tavalla nimettynä. Silloin parrasvaloissa esiintyi Beat, ja Kuivalaisen ja Wikmanin oli tyytyminen taustalaulajien rooleihin.

Toisena esiintyjänä Kati Bergman esitteli ”uuden kyvyn Inkoosta”. Kyseessä oli kokin töitä leipätyönään tekevä Susann Sonntag. Euroviisukarsinnoista tuli Susannille tapa ja hänet nähtiin karsintaestradilla kolmasti myöhemminkin. Muuten hänen urallaan on ollut hiljaisempaa, jos ei ruuan laittoa ja dansbandin kanssa kiertämistä länsirannikolla lasketa mukaan. Susannin ruotsiksi laulama balladi ”Jag tror på friheten” sijoittui karsinnassa toiseksi, mikä ei tässä porukassa ollut edes yllätys. Tarja Lunnas sijoittui puolestaan toiseksi edelliskesän Tangomarkkinoilla, Arja Korisevan viedessä voiton. Euroviisukarsinnoissa tangoprinsessa Tarja esitti kuitenkin reipaspoljentoisen iskelmän. ”Naurus sun ja katseesi sun” olikin heikkotasoisen karsinnan tarttuvimmasta päästä, ja yksi niistä harvoista lauluista joka jopa levytettiin. Taustakuorolaisena euroviisukuvioissa paremmin tutuksi tullut Anita Pajunen yritti käynnistellä soolouraansa, mutta se sai hetkeksi tuulta purjeisiinsa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Kilpailukappale ”Satujen mies” unohdettiin saman tien.

Numerolla viisi kilpaili tämän kisan vahvin ehdokas Arja Saijonmaa. Viisuihin tuohon aikaan erikoistunut sävelniekka Petri Laaksonen oli kynäillyt lattarihenkisen iskelmän ”Gabriela”, mutta olisi halunnut laulaa sen itse. Petri oli tuolloin kuitenkin vielä solistina raakile, joten Yleisradion painostamana hän antoi Arja Saijonmaan esittää kappaleensa. Tämäkin vaihtoehto sopi Petrille hyvin, sillä Saijonmaa oli hänen ykkösvaihtoehtonsa jo vuoden 1988 viisuehdokkaan Amor amor esittäjäksi. Säveltäjä itse lauloi taustakuorossa. ”Gabriela” oli Petri Laaksosen viides kappale euroviisukarsinnoissa kuuden vuoden sisällä. Takana oli myös kaksi voittoa. Tällä kertaa sijoitus oli kolmas ja merkittävää on myös, että Petrin ehdokkaat ovat aina sijoittuneet karsinnoissa kolmen parhaan joukkoon. Arja Saijonmaan Kulttuuritalon yleisöltä saamien raikuvien aplodien jälkeen mykistyttiin kuuntelemaan ja katselemaan Leena Pirhosen esitystä. Kolmen minuutin kuluttua oli vuorossa jo kahdelta edellisvuodelta tutuksi tullut karsintaesiintyjä Marjorie, joka tälläkin kertaa esitti Eeva Kiviharjun tekemän kappaleen. Hieman jatsahtavasti svengaava ”Tuuli” ei kuitenkaan ollut Marjorien ja Eevan ensimmäisen yhteistyökappaleen ”Tie” veroinen.

Kahdeksantena esiintyi Beat-yhtye omalla sävellyksellään ”Fri?”. Kvartettiin kuului veljekset Kim ja Janne Engblom sekä kaksi Tinaa: Krause ja Pettersson. Sanat lauluun oli tehnyt veljesten äiti Stina Engblom-Colliander. Teoriassa idea oli loistava: Nuorista ruotsinsuomalaisista laulajista koottu lauluyhtye laulamassa ruotsiksi reipaspoljentoista popkappaletta. Käytäntö osoittautui kuitenkin toiseksi – etenkin Zagrebin lavalla. Suomen karsinnassa kokonaisuus toimi vielä jossain määrin, eikä Beatin voitto ollut yllätys eikä sillä hetkellä edes suurin mahdollinen pettymys – karsinnan tason huomioon ottaen. Beat oli laulanut yhdessä jo yli kymmenen vuotta ja eräänlainen läpimurtokin oli tapahtunut jo vuonna 1981, kun he sijoittuivat Syksyn Sävel kisassa toiseksi kappaleella ”Tulevaisuuden lapset”. Tuohon aikaan he lauloivat pääasiassa englanniksi ja ensimmäinen kokonaan englanninkielinen albumi ”A hope for peace” ilmestyi vuonna 1982. Viisujen myötä laulukieli vaihtui Ruotsiksi ja Suomeksi. Keväällä 1990 ilmestyi R.E.L.S. ryhmän tuottama toinen ja viimeinen albumi ”Beat”. Sittemmin parhaiten parrasvaloissa viihtyi kohtalaisesti menestyneen soolourankin luonut Tina Pettersson. Tina toimii nykyäänkin ammattimuusikkona tehden töitä pääasiassa Bogart companysta tutun avomiehensä Veijo ”Vinnie Lane” Mäen studiolla.

Kolmanneksi viimeisenä esiintyi kovasti soolourasta haaveillut Jussi Halme, mutta kilpailukappale ”Katsot yötä tummaa” haki tylsyydessä vertaistaan. Historian siipien havinaa oli sentään siinä, että Jussi äiti – entinen viisuedustajamme – Laila Halme oli tehnyt kappaleen sanat yhdessä poikansa kanssa. Koko karsinnan jumbosijaa jäi pitelemään seuraava esiintyjä Jouni ”Jone” Ullakko ja turhaakin turhempi laulu ”Jälkeesi sun”. Viimeisen, yhdennentoista, kappaleen tuli laulamaan lähinnä viisukarsinnoista muistettava Tomas Ek. Tomasin tämänkertainen kappale oli sonaattityylinen ”Du går så skyggt”. Laulu kiilasi asiantuntijaraadin pisteytyksessä neljänneksi, mikä tarkoitti sitä että kisan kaikki kolme ruotsinkielistä ehdokasta olivat neljän parhaaksi arvioidun esityksen joukossa. Ainoastaan Arja Saijonmaan rikkoi linjaa kolmannella sijallaan. Huhut kertovatkin Yleisradion suositelleen asiantuntijaraadille ruotsinkielisten esitysten suosimista.

Joka tapauksessa Beat pisteytettiin kolme pistettä Susann Sonntagia paremmaksi ja palkintona oli edustusmatka Zagrebiin, silloiseen Jugoslaviaan. ”Fri?” muistetaan ennen kaikkea Suomen tähän asti ainoana ruotsinkielisenä edustuskappaleena. Sijoitus loppukisassa oli kuitenkin totutunlainen ja puheet Suomen kielen vaikeasta avautumisesta Eurooppalaiselle yleisölle taukosivat hetkeksi.